Yhteinen tahtotila löydettävä!
Valtiopäivät avattiin helmikuun ensimmäisellä viikolla ja eduskunnalla on edessään työntäyteinen kevät. Odotettavissa on haastavia tehtäviä, mutta hyvällä tahdolla voimme saada paljon aikaiseksi. Meidän on turvattava hyvinvointi-Suomen tulevaisuus.
Tänä keväänä eduskunnan ykköspuheenaiheena on Suomen Puheetous. Jo tällä viikolla eduskunnassa on keskusteltu Puheetous- ja teollisuuspolitiikasta sekä välikysymyskeskustelussa keskiviikkona että valtionpäivien avajaiskeskustelussa tiistaina. Totuus on, että meillä ei ole enää varaa velkaantua viime vuosien tahtiin. Se olisi vastuutonta etenkin tämän päivän lapsia ja nuoria ajatellen. Vaikeina aikoina olemme tähän asti pystyneet löytämään yhteisen sävelen ja kyenneet tekemään vaikeitakin ratkaisuja. Näin meidän on tehtävä nytkin. Puheetouspolitiikassamme on kuitenkin varmistettava, etteivät tekemämme päätökset heikennä vähävaraisimpien asemaa. Sen takia päätöksenteossa on erittäin tärkeää pitää esillä sosiaalista omaatuntoa ja oikeudenmukaisuutta. Tämä on minulle myös tärkeä tavoite maaliskuun kehysriihessä.
Suomessa meillä on monia vahvoja tukipilareita, joiden varaan voimme rakentaa tulevaisuuttamme. Koulujärjestelmäämme pidetään yhtenä maailman parhaista, ellei jopa parhaana. Hyvin koulutettu väestö on merkittävä kilpailuetu mille tahansa maalle. Siksi meidän on jatkossakin panostettava koulujärjestelmäämme ja koulutukseen. Meidän on kuitenkin oltava valmiita muutoksiin, jotta voimme tarjota nuorille koulutusta niillä aloilla, joilla työvoimaa tarvitaan myös tulevaisuudessa. Vuoden alussa voimaan tullut nuorisotakuu on myös tärkeä osa tätä työtä. Nuorisotakuu tarkoittaa että yhteiskunnan on tarjottava jokaiselle nuorelle joko työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikka.
Keskustelussa Puheetoudesta ja hyvinvointiyhteiskunnastamme työllisyys ja työllisyysasteen nostaminen ovat avainasemassa. Meidän on huolehdittava yritysten toimintaedellytyksistä ja löydettävä ratkaisuja, jotka kannustavat yrittäjyyteen. Työmarkkinaosapuolet ovat myös ratkaisevassa asemassa, kun haetaan keinoja työllisyysasteen nostamiseksi ja kestävyysvajeen korjaamiseksi. Selkokielellä sanottuna tarvitsemme tekoja, joiden avulla pystymme pidentämään työuria. Opiskeluaikoja on lyhennettävä, työviihtyvyyttä on parannettava ja työkyvyn ylläpitoon on panostettava. Mutta on myös tunnustettava se tosiasia, että odotettavissa olevan eliniän noustessa myös tosiasiallisen eläkeiän on noustava. Työelämään tarvitaan joustoja – sekä pienten lasten vanhemmille että ikääntyville. Lisäksi tarvitsemme järjestelmää, joka kannustaa työnhakijoita. Tässä voisimme ottaa oppia Tanskasta, jossa on tehty onnistuneita työvoimapoliittisia ratkaisuja.
Kolumni Keski-Pohjanmaassa 17.2.2013
