Poliisihallintouudistuksen epäselvyyksiä
Hallitukselle jättämäni kirjallinen kysymys poliisin alueellisten yksiköiden asemasta on jäänyt hämäräksi sekä Tapani Myllymäelle (ÖT 16.9, KP) että Jouni Rantaselle (KP 14.9).
Hallitukselle jättämäni kirjallinen kysymys poliisin alueellisten yksiköiden asemasta on jäänyt hämäräksi sekä Tapani Myllymäelle (ÖT 16.9, KP) että Jouni Rantaselle (KP 14.9). Myllymäen olisi tullut tutustua kunnolla kysymykseni sisältöön, ennen kuin tarttui kynään. Valitettavasti tämä on häneltä jäänyt tekemättä. Samalla edellä mainittujen kahden poliisin mielipidekirjoitukset ovat todiste siitä, että poliisihallintolain säädöksiä todellakin on selvennettävä.
Kysymykseni hallitukselle olivat seuraavat:
”Mitä hallitus aikoo tehdä, jotta alueellisten yksiköiden asema määritellään poliisihallintolaissa ennen 1.1.2009?” sekä ”Miten hallitus aikoo turvata sen, että edellä mainitut alueelliset yksiköt saavat riittävät valtuudet, jotta rikostutkinta voidaan suorittaa menestyksellisesti myös ruotsin kielellä?”
Asian tausta on seuraava: Valtioneuvosto päätti 15.11.2007 poliisihallintoasetuksen muutoksella, että aiemmat 90 kihlakuntien poliisilaitosta korvataan 24 poliisilaitoksella 1.1.2009 lähtien. Tämä oli hallituksen päätös, ei eduskunnan. Haluaisin myös valistaa Myllymäkeä siitä, että eduskunta ei anna asetuksia, vaan sen tekee hallitus. Ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi, päätettiin perustaa niin sanottuja alueellisia yksiköitä. Yksiköt sijoitettaisiin niihin neljään poliisilaitokseen, jotka vuoden 2008 loppuun saakka ovat kaksikielisiä mutta enemmistökieleltään ruotsinkielisiä, ja joiden työkielenä on ruotsi. Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren kihlakunnan poliisilaitoksessa, on siten vuodesta 2009 lähtien alueellinen yksikkö, jonka toimialueena on Pietarsaaren kihlakunta. Pohjanmaan kihlakunnan poliisilaitoksessa, on alueellinen yksikkö, jonka toimialueena on Mustasaaren ja Närpiön kihlakunnat. Ja Varsinais-Suomen kihlakunnan poliisilaitoksessa on alueellinen yksikkö, jonka toimialueena on Turunmaan kihlakunta.
Alueellisten yksiköiden oikeudellinen asema on kuitenkin epäselvä. Poliisin hallinnosta annetussa laissa ei ylipäätänsä ole käsitettä ”alueellinen yksikkö”. Myös sisäasiainministeriössä kiinnitettiin huomiota tähän kun se antoi valtioneuvostolle ehdotuksensa poliisihallintoasetuksen muutokseksi. Muistiosta, joka on päivätty 9.11.2007, ilmenee myös, että poliisihallintolain 6 § tulisi avata alueellisten yksiköiden aseman ja valtuuksien selkiyttämiseksi, jotta asiasta vallitsisi selvyys 1.1.2009. Muuten on olemassa riski, että alueellisen yksikön hallinnollinen asema ja valtuudet jäävät epäselväksi. Eduskunnan hallintovaliokunta on puolestaan lausunnossaan HaVL 14/2007 vp kiinnittänyt huomiota siihen, että alueellisten yksiköiden perustamisen tarkoituksena on turvata ruotsinkieliset palvelut vähintään nykyisellä tasolla.
Olette molemmat oikeassa siinä, että alueellisen yksikön henkilöstön kielitaitovaatimuksista on säädetty asetuksessa ja että on turvattu palvelu yksikössä sekä ruotsiksi että suomeksi. Tämä on koko ajan ollut myös minulle selviö. Mutta ongelma on edelleen, että alueellisen yksikön valtuudet eivät ole selvästi määritelty. Voidaanko esimerkiksi Pietarsaaressa johtaa rikostutkimuksia samassa laajuudessa kuin tähänkin asti? Jos vastaus on kielteinen, voi syntyä tilanne, jossa tutkinnanjohtajalla jolla on tyydyttävät ruotsinkielen taidot johtaa tutkintaa jossa asianosaiset ovat ruotsinkielisiä. Tämä siitä syystä, että vain poliisilaitoksen alueellisen yksikön henkilöstöltä vaaditaan vähintään hyvät ruotsinkielen taidot, ei muilta. Haluan myös painottaa, että en tässä yhteydessä ota kantaan nykyisen Kokkolan, Vaasan tai Turun poliisijohdon käytännön ruotsinkielen taitoihin. Haluan vain että järjestelmän heikkoudet huomioidaan ja että luodaan järjestelmä jossa ruotsinkielentaitoisen henkilöstön olemassaolo turvataan kun nykyiset viranhaltijat jäävät eläkkeelle. Siinä tilanteessa, että kaikki johdon virat siirretään keskuspaikkakunnalle, on myös olemassa vaara, että alueelliset yksiköt heikkenevät, ja pitkällä tähtäimellä myös kaksikielisten poliisipäällystön saatavuus.
Tilanne on siis kaikkea muuta kuin selvä. Myös järjestyspoliisitoiminnan, henkilöstökysymysten, ja lupahallintoasioiden suhteen, voisi alueellisten yksiköiden tietty ”autonomia” osaltaan turvata palvelun saannin vähintään nykyisellä tasolla. Ehdotus Uudenkaarlepyyn tutkintavankilan sulkemisesta, ennen Pietarsaaren uuden poliisiPuheeton valmistumista, ja tästä seuraava pidätettyjen kuskaaminen Pietarsaarenseudulta Kokkolaan, on sinänsä hyvä esimerkki alueellisten yksiköiden ”autonomian” tarpeesta.
Anna-Maja Henriksson
