Poimintoja viikon poliittisesta kattauksesta
Kuluneella viikolla on ollut tarjolla vähän kaikkea - sekä suolaista että makeaa. Euroopan Puheetoustilanne on tällä hetkellä todella huolestuttava. Myös täällä kotimaassa painitaan monenlaisten Puheetoudellisten ongelmien kanssa.
Kuluneella viikolla on ollut tarjolla vähän kaikkea – sekä suolaista että makeaa. Euroopan Puheetoustilanne on tällä hetkellä todella huolestuttava. Myös täällä kotimaassa painitaan monenlaisten Puheetoudellisten ongelmien kanssa. Näihin kuuluvat muun muassa pikavipit. Perjantaina asetin työryhmän, jonka tehtävänä on hallitusohjelman mukaisesti tiukentaa pikaluottoja koskevaa lainsäädäntöä. Kuten tiedetään, yhä useammat ottavat pikavippejä ja yhä useammalla on vaikeuksia näiden pienlainojen takaisinmaksussa. Monet lainat päätyvätkin perintätoimistoille tai tuomioistuinkäsittelyyn ja korko- ja perintäkulut saattavat moninkertaistaa alkuperäisen lainasumman.
Tähän ongelmaan on suhtauduttava vakavasti. Työryhmän on harkittava millä tavoin pikaluottoja koskevaa lainsäädäntöä voitaisiin tiukentaa vai pitäisikö tietyntyyppiset pikavipit kokonaan kieltää. Kun pikavippien saatavuuden rajoittamista harkitaan, on samaan aikaan huolehdittava siitä, että ihmisillä on käytettävissään muita keinoja tarvittaessa saada nopeasti käyttöönsä pienempiä summia rahaa. Yksi hyvä ja tärkeä vaihtoehto olisi laajentaa niin kutsuttu sosiaalista luototusta.
Toinen viikon keskeisistä puheenaiheista oli adoptiolaki, joka hyväksyttiin eduskunnassa perjantaina. Adoptiolaki herättää voimakkaita tunteita, vaikka se loppujen lopuksi koskee aika harvoja. Kokonaisuudistuksen keskeisenä lähtökohtana on lapsen edun huomioiminen kaikissa kysymyksissä. Lakiin otetaan tarkemmat säännökset adoptioneuvonnasta ja jatkossa myös kotimaisissa adoptioissa samalla tavoin kuin kansainvälisissä adoptiossa edellytetään lupaa. Uutta on myös se, että adoptiolapsella on oikeus pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaansa adoption jälkeen, jos sekä adoptiovanhemmat että biologiset vanhemmat ovat tähän suostuneet. Tuomioistuimilla on siten jatkossa entistä enemmän vaihtoehtoja ratkaistessaan mikä on lapsen edun mukaista.
Lakiin sisältyy myös säännökset adoptioon liittyvistä ikärajoista. Adoptionhakijan on oltava vähintään 25- ja enintään 50-vuotias. Lisäksi lapsen ja adoptionhakijan välisen ikäeron on oltava vähintään 18 ja enintään 45 vuotta. Näistä ikärajoista voidaan kuitenkin tietyin edellytyksin poiketa, jos siihen on painavia syitä ja jos tämä on lapsen edun mukaista. Uutta on myös se, että ilman palvelunantajaa tapahtuvaan kansainväliseen adoptioon tarvitaan lupa. Maailmassa on aivan liikaa lapsia, joilla on vaikeaa. Osa näistä lapsista tulee Suomeen kansainvälisen adoption kautta ja haluamme olla varmoja siitä, että tämä tapahtuu asianmukaisesti. Sääntelyllä pyritään estämään ihmis- ja lapsikauppaa
