Kolumni julkaistiin Keskipohjanmaassa 14.2.2026
On monia elämänkokemuksia, joita haluamme mielellämme välittää nuoremmille sukupolville. Asioita, joita olemme itse kokeneet ja jotka ovat antaneet meille oivalluksia, joita pidämme arvokkaina. Virheitä, joiden toivomme, ettei muiden tarvitsisi toistaa. Samalla on kuitenkin niin, että usein juuri omien yritysten ja erehdysten kautta oppii. Englanniksi tästä puhutaan käsitteellä ”learning by doing”.
On myös selvää, että se, mikä koskee meitä ihmisiä yksilöinä, ei suoraan ole verrattavissa organisaatioiden tai valtioiden toimintaan. Silti on olemassa oppeja, joita voidaan ainakin osittain soveltaa myös niihin. Puhumme usein esimerkiksi siitä, ettei kaikkia munia kannata laittaa samaan koriin.
Miten Eurooppa on sitten toiminut viime vuosikymmeninä? Miten maamme, ministeriömme ja julkiset toimijat ovat toimineet esimerkiksi digitaalisen infrastruktuurin ja ohjelmistojen osalta, joista olemme nykyään niin riippuvaisia? Ainakaan emme ole halunneet nähdä riskejä siinä, että nojaamme digitaalisiin amerikkalaisiin jättiläisiin kuten Googleen, Microsoftiin, Metaan ja Amazoniin. Olemme myös ilomielin tottuneet näihin ohjelmistoihin pysähtymättä hetkeksikään pohtimaan, kuinka viisasta tämä on.
Miten tämä on mahdollista, voimme tänään kysyä itseltämme. Kuinka emme ole ajatelleet asiaa etukäteen? Olemme tuudittautuneet uskoon, että ostamme luotettavilta yrityksiltä, jotka edustavat vakautta ja luottamusta. Useat näistä yrityksistä haluavatkin varmasti, että jatkamme niiden näkemistä sellaisina. Tosiasia kuitenkin on, että digitaalisia alustoja käytetään nykyään myös todellisuuden vääristämiseen ja disinformaation levittämiseen. Yksi viimeisimmistä ylilyönneistä on nähty Elon Muskin omistamalla X-alustalla (entinen Twitter). Kyse on niin sanotuista deepfake-kuvista, joissa naisia ja tyttöjä on tekoälyn avulla riisuttu ja syvästi loukkaavia kuvia on levitetty verkossa. Tämän vuoksi EU on myös ryhtynyt toimiin ja X:n tekoälytoimintoja tutkitaan.
Kyse ei tietenkään ole pelkästään siitä, että alustat voivat väärinkäyttää valtaansa. Tosiasia on, että Grönlannin kriisi on nyt avannut silmämme. Emme voi enää pitää itsestään selvänä, että se, joka esiintyy ystävänämme ja liittolaisenamme, on sitä kaikissa tilanteissa. Uusi amerikkalainen turvallisuusstrategia antaa tässä selkeät viestit. Ei edes kaihdeta kirjoittaa suoraan, että Yhdysvaltain strategia merkitsee mahdollisuutta tukea Euroopan äärioikeistopuolueita. Ollaan siis valmiita yrittämään vaikuttaa tuleviin vaaleihin Euroopassa.
Euroopan ei tulevaisuudessa tarvitse seistä omilla jaloillaan vain puolustuksen ja varautumisen osalta. Meidän on myös digitaalisen infrastruktuurin ja tekoälyn alueilla alettava panostaa eurooppalaisiin ratkaisuihin. Se ei tapahdu käden käänteessä, mutta sen täytyy olla mahdollista.
Anna-Maja Henriksson
Europarlamentaarikko (RKP), Renew Europen varapuheenjohtaja
