Kolumni julkaistiin Keskipohjanmaassa 25.7.2026.
Istun tätä kirjoittaessani lentokoneessa matkalla Brysselistä Helsinkiin. Olen lähdössä Suomeen viettämään kesätauon Euroopan parlamentista. Tulen kesän aikana osallistumaan muutamiin yleisötilaisuuksiin, ja tulee olemaan hienoa saada keskustella EU-asioista suomalaisten kanssa. Juuri nyt odotan kuitenkin innolla sitä, että pääsen lomailemaan kesämökilläni ja viettämään aikaa perheeni ja ystävieni seurassa.
Loppukesän viettäminen Suomessa tuntuu erityisen houkuttelevalta myös siksi, että Keski-Euroopassa lämpötilat ovat viime viikkoina olleet hälyttävän korkeita. Ajatukseni ovat kaikkien niiden luona, joiden on elettävä ja asuttava Euroopan sydämessä jopa 40 asteen tai sitäkin korkeammissa lämpötiloissa. Se on sietämätöntä.
Pelkästään kesäkuun loppupuolella vallinneen helleaallon aikana Ranskassa yli tuhat ihmistä menetti henkensä kuumuuden vuoksi, ja lisää uhreja on valitettavasti tullut sen jälkeen. Erityisesti ikääntyneet, sairaat ja lapset kärsivät kaikkein eniten, kun lämpötila nousee liian korkeaksi. Sairaalat täyttyvät ääriään myöten, ja yhteiskunnat joutuvat koetukselle. Itse olen onnekas saadessani palata kotiin Pohjolaan ja Suomeen. Ainakin toistaiseksi tällainen pitkäkestoinen helle on meillä vielä harvinaista.
On kuitenkin selvää, ettei kukaan voi enää kiistää ilmastonmuutosta. Näemme ja koemme sen konkreettisesti joka päivä eri tavoin. Luonto kärsii, ja lajit, joita emme aiemmin ole tottuneet näkemään näillä leveysasteilla, siirtyvät yhä pohjoisemmaksi. Uimarantamme kärsivät yhä useammin sinileväkukinnasta, eivätkä lapsemme ja lastenlapsemme voi enää pitää itsestään selvänä, että meressä tai järvessä voi uida jokaisena kesäpäivänä. Myrskyt ja rajut ukkosilmat seuraavat toisiaan. Arktisella alueella asuvat saamelaiset kärsivät ilmastonmuutoksesta erityisen paljon.
Mitä meidän siis pitäisi tehdä? On päivänselvää, että meidän on jatkettava työtä vihreän siirtymän edistämiseksi, luovuttava fossiilisista polttoaineista, kuten öljystä ja kivihiilestä, sekä kehitettävä ilmastoystävällisiä ratkaisuja. Suomi on jo hyvällä tiellä, mutta mekin voimme tehdä enemmän. Euroopan parlamentissa jatkan työtä sen puolesta, ettemme tingi ilmastotavoitteistamme, vaan edistämme innovaatioita ja kestäviä energiaratkaisuja. Ne luovat pitkällä aikavälillä myös uusia työpaikkoja ja siten hyvinvointia.
Varautumisen osalta meidän on ajateltava laaja-alaisesti. Meidän on kyettävä selviytymään monenlaisista kriiseistä: hybridiuhista ja kyberhyökkäyksistä, mutta myös äärimmäisistä sääilmiöistä, myrskyistä ja erilaisista luonnonkatastrofeista. Tässä meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä koko Euroopassa kaikilla tasoilla – eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella. Kukaan ei voi ajatella, ettei tällainen voisi kohdata juuri omaa maata tai omaa aluetta. Meidän on rakennettava valmiusunioni, jossa vahvistamme jokaisen kykyä selviytyä erilaisista mahdollisista kriisitilanteista. On aika toteuttaa täysimääräisesti presidentti Sauli Niinistön raportti EU:n kokonaisvaltaisen varautumisen vahvistamisesta.
Aurinko paahtoi myös Pariisissa, jossa minulla oli suuri kunnia osallistua Ranskan kansallispäivän juhlallisuuksiin 14. heinäkuuta. Seurasin presidentti Emmanuel Macronin kutsumana perinteistä sotilasparaatia Champs-Élysées’llä. Paikalla oli myös oma presidenttiparimme sekä pitkä rivi Euroopan presidenttejä ja pääministereitä. Kun Ukrainan presidentti saapui paikalle, hänet otettiin vastaan suurilla suosionosoituksilla. Kokoontuminen oli myös tärkeä viesti Euroopalta. Yhdessä olemme vahvoja.
Haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää ja rentouttavaa kesää.
Anna-Maja Henriksson
Europarlamentaarikko (RKP), Renew Europen varapuheenjohtaja
