Pietari – suomalaisille yrityksille mahdollisuus ?
Tällä viikolla olen käynyt Pietarissa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kanssa. Minulle matka oli myös ensimmäinen Venäjänmatka ylipäänsä .
Tällä viikolla olen käynyt Pietarissa eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kanssa. Minulle matka oli myös ensimmäinen Venäjänmatka ylipäänsä . Mukana kotiin tullessanin minulla on paljon selkeämpi kuva maan tilasta.
Erot ihmisryhmien välillä ovat suuret. Niillä, joilla on kaikki hyvin, on myös todellakin hyvä elintaso. Niillä, jotka ovat joutuneet elämän varjopuolelle, on hyvin vaikea tilanne. Venäläisen miehen keskimääräinen elinikä on ainoastaan 57 vuotta, kun naiset keskimäärin elävät 72 vuoteen. Ei ihmettä, ettei eläkejärjestelmä toimi. Miksi eläkemaksuja maksaisi, jos toiveet päästä eläkkeelle jonain päivänä ovat olemattomat. Alkoholi on suurin syy miesten alhaiseen elinikään. Naiset elävät huomattavasti terveellisemmin.
Viranomaisten mukaan työttömyysaste Pietarissa on 0,6%, mutta todellinen työttömyysaste on jotain ihan muuta. Myös täällä on samanlaisia ongelmia kuin meillä Suomessa, kun kyseessä on työvoiman sopivuus elinkeinoelämän tarpeisiin. Tällä hetkellä kaivataan eniten tavallisia työläisiä. Asiaan liittyy sekin että työttömyys naisten keskuudessa on huomattavasti korkeampi kuin miesten työttömyys. Venäjällä tasa-arvo ei ole meidän tasolla, ja yritykset voivat ilmoituksissaan hakea nimenomaan miehiä. Kaikista työpaikoista noin 80% on ”miesten” työpaikkoja.
Matkan aikana saimme myös käydä Pietarin YIT yksikössä. Yritys on ollut aktiivinen Venäjän markkinoilla jo kymmenkunta vuotta. Paikallisen johdon käsitys oli ehdottomasti se, että suomalaiset yritykset voisivat olla huomattavasti aktiivisempia Venäjän markkinoilla. Tulin myös itse vakuuttuneeksi siitä, että varmasti löytyy tilaa useammille Pohjanmaalaisille yrityksille vakiintua Pietarin alueella. Pietarin seudulla asuu yhteensä yli 6 miljoonaa ihmistä, ja heistä monella on suuri ostovoima. Jos palaamme ajatuksissamme ajassa taaksepäin , ei ollut harvinaista 1800 –luvulla, että esi-isiemme kulkivat Pietariin ja myivät voitaan ja tarvaroitaan markkinoilla siellä.
Matkan aikana tulin myös vakuuttuneeksi siitä, että emme todennäköisesti tule näkemään mitään vuolasta virtaa venäläisiä hakeutumassa Suomen työmarkkinalle. Ratkaisua tulevaisuuden työvoimapulaamme emme löydä itäisestä naapurimaastamme. Siellä väestö vähenee noin 700.000 henkilöillä vuosittain ja venäläinen keskimäärin elää kuitenkin aika hyvää elämää omassa kotimaassaan.
Suomen osalta on tärkeää ylläpitää hyvät suhteet naapuriin monesta eri näkökulmasta. Suuria ongelmia Pietarin aluella tänään on m.m. että HIV, Aids ja tuberkoloosi leviävät. Ympäristöpuolella päästöt Suomenlahteen on edelleen huomattavat. Vaikka vesipuhdistuslaitokset Pietarissa tällä hetkellä selviävät noin 4 miljoonan ihmisten jätteestä, päästetään edelleen 600.000 ihmisten jätevesi suoraan mereen. Sen lisäksi valtavat kanalat ovat suuri uhka Suomenlahden vedenlaadulle. Ilman muuta meidän oman etumme mukaista on saada aikaan parannuksia kaikilla näillä alueilla.
Käsittämätöntä meille suomalaisille on, että jollain tavalla halutaan piilottaa katulapsiongelmaa. Ei haluta adoptoida heitä muihin maihin, eivätkä venäläiset itse halua adoptoida heitä, koska useimmat lapset ovat jollakin tavalla vammautuneita. Humanismin loistaminen poissaolollaan sellaisella tavalla saa ihmisen voimaan pahoin.
Lopuksi. Suomen Pietarinkonsulaatti tulee tänä vuonna myöntämään noin 400.000 viisumia Suomeen. Tämä meidän pitäisi myös ottaa Puheetteen. Maamme on viehättävä turistille. Mutta kuinka monta venäläistä löytää tiensä Pohjanmaalle? Lopuksi toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää kesää!
Anna-Maja Henriksson
