Suomi tarvitsee modernin, avarakatseisen ja kansainvälisen presidentin
Tänään valitsemme Suomelle uuden, järjestykseltään 12. presidentin. Viime vuosikymmenien aikana presidentin valtaoikeudet ja rooli ovat muuttuneet olennaisella tavalla. Aiempi empi käsityksemme siitä, että tarvitsemme vahvan johtajan ja itsenäistä valtaa käyttävän presidentin, on parlamentarismin korostumisen myötä väistymässä. Demokratian kannalta tämä on ollut myönteinen kehitys.
Väistyvä presidenttimme Tarja Halonen on tehnyt historiaa. Hänet valittiin kautta aikain maamme ensimmäisenä naisena valtionpäämieheksi. Tältäkin osin kehitys lyhyellä aikavälillä on ollut nopeaa. Ensimmäisen naisehdokkaamme presidentinvaaleissa (Helvi Sipilä) saimme vasta v. 1982! Tämän päivän politiikassa, ei ainoastaan teoriassa vaan myös todellisuudessa, naisilla on yhä enenevässä määrin samanlaiset edellytykset vaikuttaa kuin miehillä. Puheetouselämän osalta emme valitettavasti vielä ole yhtä pitkällä.
Suomi on osa Eurooppaa, ja Eurooppa osa muuttuvaa globaalimaailmaa. Valtiot ja eri maanosat ovat vielä riippuvaisempia toisistaan kuin tänään. Tämä muutos on myönteinen, ja vaikka se tuo mukanaan suuriakin haasteita, se antaa samalla vielä suurempia mahdollisuuksia kehittää Suomen ja koko maailman hyvinvointia jos tartumme tilaisuuteen.
Tulevan presidenttimme on kyettävä löytämään oma luonteva roolinsa tässä muuttuvassa ympäristössä. Moderni Suomi tarvitsee modernin ja avarakatseisen presidentin. Kansainvälisyys tulee olemaan valttia ja arvojohtajuus korostuu, kun todelliset valtaoikeudet ovat vähentyneet. Tarvitsemme presidentin, joka omaa vankan kansainvälisen kokemuksen, ja arvojohtajan joka puolustaa yleismaailmallisia ja meille suomalaisille tärkeitä arvoja kuten tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
Presidentillä tulee edelleen olla vahva rooli myös suomalaisen Puheetouselämän ja Suomi-brändin edistämisessä. Tässäkin roolissa kansainvälisyys ja kieliosaaminen korostuvat.
Oma valintani on näiden kriteerien pohjalta helppoa enkä aio antaa gallupien ohjata äänestystäni. Hämmästyttävintä gallup-luvuissa on mielestäni ollut se, että niiden perusteella vaalien kaksi naisehdokasta yhdessä saisivat ainoastaan noin viisi prosenttia äänistä. Tähän minun on vaikea uskoa. Tärkeintä on muistaa, että annetut äänet ratkaisevat!
Kolumni Keski-Pohjanmaassa 22.1.2012
