Veteraanit ansaitsevat kaiken kunnioituksemme
Viime kesänä tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta jatkosodan alkamisesta. Se ei kuitenkaan millään muotoa tarkoita sitä, että nämä tapahtumat olisivat painuneet tai että ne saisivat painua unholaan. Meidän tulee muistaa ja kunnioittaa sota-aikana tehtyjä uhrauksia.
Maamme vapaus ja itsenäisyys olivat täysin suomalaisten sotilaiden, muiden rintamalla ja kotirintamalla vaikeina sotavuosina toimineiden ponnistusten varassa. Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen samat ihmiset vastasivat maamme jälleenrakentamisesta, ja heitä me saamme kiittää nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnastamme, joka on sekä vapaa että demokraattinen.
Minun sukupolvelleni ja tämän päivän poliitikoille ei ole pelkästään velvollisuus vaan myös kunnia huolehtia sukupolvesta, joka kantoi vastuun yhteiskunnastamme sotavuosien aikana ja niiden jälkeen. Teemme sen ilolla. Nuorimmat sotaan lähteneet miehet olivat vain 17- tai 18-vuotiaita, mikä on käsittämättömän nuori ikä niin suuren vastuun ottamiselle. Mutta väistämättä myös nämä urheat ja aikoinaan niin nuoret miehet vanhenevat. Tällä hetkellä sotaveteraanejamme on elossa noin 45 000. Määrä pienenee kuitenkin koko ajan ja sen arvioidaan viiden vuoden kuluttua olevan vain 23 000.
Valtio ja kunnat tukevat veteraaneja monin eri tavoin. Pitää tosin paikkansa, että veteraaneille osoitetut kansalliset määrärahat ovat kokonaisuutena tarkastellen pienentyneet jo monen vuoden ajan. Ne ovat kuitenkin suorassa suhteessa yhtä lailla pienenevään veteraanien määrään. Tuki veteraania kohden laskettuna onkin itse asiassa kasvanut saman tarkastelukauden aikana. Tuen keskiarvo vuonna 2006 oli 5100 euroa per veteraani, kun se vuonna 2012 se tulee olemaan arviolta 8190 euroa. Tänä syksynä, Puheetoudellisen kriisin ja valtion vyönkiristyksen aikana, horisontissa häämötti kuitenkin tummia pilviä. Uhkana oli tukien merkittävä leikkaus, mutta onneksi hallitus pääsi asiassa yhteisymmärrykseen. Raha-automaattiyhdistyksen kautta saadulla, kuntoutukseen käytettävällä lisärahoituksella veteraania kohden laskettu tuki ei pelkästään pysy entisellään vaan jopa kasvaa ensi vuonna.
Samalla kun veteraanit vanhenevat, myös avuntarve kasvaa. Usein lääkekustannukset kasvavat, liikuntakyky heikkenee ja asuntojen korjaustarve lisääntyy. Tavoitteena on, että veteraanit saisivat asua omissa kodeissaan niin pitkään kuin mahdollista. Juuri tästä syystä monet tarvitsevatkin sekä apua jokapäiväisessä elämässään esimerkiksi siivous- tai ruokapalvelun muodossa että kuntoutusta. Kuntoutus on aihe, josta on käyty paljon keskustelua ja kirjoiteltu lehdissä kuluneen syksyn aikana. Myös kuntouksen suhteen kehitys on edellä kuvatun kaltaista: veteraania kohden lasketun tuen määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina, 582 eurosta vuonna 2006 aina 830 euroon vuonna 2011. Viikko ennen joulua valtioneuvosto päätti myös asetuksesta, jonka seurauksena sotainvalidien puolisoiden ja leskien sekä soPuheeteskien kuntouksesta maksettava enimmäiskorvaus kasvaa jonkin verran ensi vuonna.
Olen iloinen voidessani todistaa kehitystä, jossa sotaveteraaneille maksettavat tuet yksilötasolla nousevat. Mutta ymmärrän myös, että monien mielestä tuet voisivat olla vieläkin suurempia. Te laitoitte henkenne likoon, te osoititte suurta rohkeutta ja teille kuuluu kiitos siitä, että olemme saaneet kasvaa itsenäisessä ja demokraattisessa Suomessa. On meidän vastuullamme pitää huolta siitä, että teidän sukupolvenne saa elää hyvää ja ihmisarvoista elämää.
Kolumni Rannikkoveteraani-lehdessä 36/2012
