Vihreät ehdottivat viime viikolla kansan valitsemien luottamushenkilöiden kausien rajoittamista. Tämä tarkoittaisi, että henkilö voisi tulla valituksi eduskuntaan, kunnanvaltuustoihin tai Eurooppa-parlamenttiin vain kolme kautta peräkkäin. Sen jälkeen hänen pitäisi pitää ainakin yhden kauden tauko.
Olen yllättynyt tästä ehdotuksesta monista eri syistä. Sehän tarkoittaisi, että demokratiaa kavennettaisiin. Äänestäjät valitsevat yleisissä vaaleissa edustajansa. Edustajalla on tämän perusteella laaja mandaatti kansalaisilta toimia heidän äänenään päättäjänä. Tämä on yksi demokratian peruspilareista ja asia, josta meidän pitäisi olla ylpeitä. Monilla ihmisillä maailmassa ei vielä ole tätä mahdollisuutta ja he haaveilevat vapaista vaaleista. Meidän ei missään nimessä tule halveksia äänestäjien kykyä ja oikeutta valita juuri heille sopivaa edustajaa.Viime eduskuntavaaleissa melkein yksi kolmasosa valituista kansanedustajista oli uusia. Tämä myös osoittaa että järjestelmämme toimii. Kuntavaaleissa ongelma on yleensä, että emme löydä tarpeeksi ehdokkaita. En usko, että oikea lääke tähän ongelmaan olisi kokeneiden valtuutettujen ehdokkuuden poissulkeminen. Päinvastoin uskon, että on hyvä, että myös politiikassa löytyy sekä kokeneita että uusia ja nuoria edustajia. He voivat oppia asioita toisiltaan ja he myös täydentävät toisiaan. On myös niin, että ajan mittaan tietotaito kasvaa ja yhteiskuntamme tarvitsee kokeneita edustajia. Muuten olisi vaarana, että kohta eläisimme kokonaan virkamiesvaltakunnassa.
Sen sijaan on helpompaa löytää tiettyä ymmärrystä sitä ajatusta kohtaan, että ministeri ei saisi samanaikaisesti toimia kansanedustajana. Mutta selvää on että myös tässä tapauksessa kansa valitsee edustajansa. Jos kansanedustajasta myöhemmin tulisi ministeri, voisi ehkä ajatella, että hän ministerikauden ajan olisi vapautettu kansanedustajatehtävästään. Siinä tapauksessa hän kuitenkin saisi kansanedustajapaikkansa takaisin siinä vaiheessa, kun ministeripesti loppuu. Näin on esimerkiksi Ruotsissa. Tätä ajatusta on syytä kehittää edelleen.
Kolumni Pohjalaisessa 2.12.2013
